Fysioterapia ja valmentaminen nähdään perinteisesti erillisinä asioina. Ja koulutustaustasta riippuen se tietenkin on niin. Isoin erottava tekijä on se, että toinen on Valviran laillistama, terveyspalveluja tuottava henkilö ja toinen ei. Ero on ehdottomasti tästä syystä myös verotuksellinen. Tekstin tarkoitus ei ole vertailla kumpi on parempi, vaan avata, miksi käytämme työssämme molempia sanastoja. Kysymys on mielikuvista, joita näihin kahteen erillisiin nimikkeisiin liittyy. Me haluamme olla yhdistettävän molempiin.
Vetämällä mutkia suoraksi esimerkeissä, fysioterapeutti on koulutettu ymmärtämään kipua ja fyysistä kykenemättömyyttä ja toimimaan niiden kanssa, löytämään syyt kivulle ja keksimään ratkaisut fyysisiin toimintakyvyn rajoitteisiin. Esimerkiksi jos asiakas ei pysty kävelemään, fysioterapeutti löytää keinot opettaa kävelyn uudestaan ja ymmärtää todennäköisesti erilaiset rakenteelliset syyt sille miksi asiakas ei kävele.
Vetämällä mutkia suoraksi esimerkeissä, yksilölliseen valmennukseen tai personal trainingiin hakeudutaan, kun halutaan jonkin (tässä tapauksessa fyysisen) osa-alueen kehittyvän. Valmentamisessa, kuten ei fysioterapiassakaan, voida erotella ihmisen psyykkistä puolta fyysisestä, mutta fysiikan ja anatomian alalla pääpaino on tietenkin fyysisissä ominaisuuksissa. Tässä vaiheessa asiakkaalla ei yleensä ole perus liikkumiskyvyssä haasteita vaan fokus voi olla painonpudotuksessa tai jonkin suorituskyvyn osa-alueen kehittämisessä, esimerkiksi voima tai nopeus. Tavoite voi olla myös liikunnan lisäämistä arkeen ylipäätään.
Kumman ammattilaisen luokse asiakas menee, kun hänellä on polvissa hoitoa vaativa nivelrikko ja ylipainoa? Nivelrikko voi vaatia fysioterapeuttista ymmärrystä ja painonpudotus taas liikuntakuormituksen suunnittelemista ja ymmärrystä ravinnosta. Kaikkiin näihin puuttuminen edesauttaa kuitenkin nivelrikon oireita. Kumman luokse asiakas menee, kun harrastus tai urheilijalla työ vaatii paljon treenaamista ja erilaisia vaivoja alkaa ilmetä eripuolilla kehoa?
Fysioterapian ja valmentamisen voisi yhdessä ajatella olevan aikamoinen kombo. On hyvä ymmärtää fysiologisten rakenteiden lisäksi, mitä asiakkaan harrastus tai työ, esimerkiksi urheilijoilla vaatii. Tai mikä motivoi juuri tätä asiakasta tekemään asioita ohjeiden mukaan, jotta kipu häviää, jotta paino putoaa, jotta suorituskyky paranee. Motivaatiokaan ei ole yhdestä puusta rakennettu, vaan on aivan erilainen jokaisen ihmisen kohdalla. Huomioon on otettava parhaimmillaan asiakkaan omat arjen aikataulut ja unirytmit sekä muiden kotona asuvien ruoka-aine allergiat.
Valmennus on asiakkaan opettamista löytämään keinot ja vahvuudet kulkea kohti tavoitetta. Valmentamisessa on tärkeää myös opetella tunnistamaan tavoitetta häiritsevät tekijät, rutiinit ja tavat arjesta, joihin homma usein tyssää.